Jaahas. Koska olen harrastanut askartelua niin kauan enkä ole aiemmin saanut aikaiseksi aloittaa blogia, voisin alkuun esitellä neljän vuoden aikana syntyneistä mieluisimmat tekniikkani ja parhaat tuotokset. Samalla voisin kertoilla työskentelytavoistani.

Mistähän aloittaisin?

Vaikkapa siitä, että olen tottunut työstämään vähän eri kokoisia korttipohjia kuin tavallisesti kaupoissa ym. on tarjolla. Jos askartelulaatikostani löytyy tavallisia valokuvan kokoisia korttipohjia, olen niiden kanssa vähän hukassa enkä oikein tiedä miten sommitella niihin. Seuraavaksi kuva harvinaisuuksista korttikokoelmassani, näistä perus postikorttikokoisista korteista:

Olen siis tottunut askartelemaan tuosta postikorttikoosta puolet pienempiin taittopohjiin ja korkeisiin vähän tuota postikorttikokoa isompiin pohjiin. Pienistä korteista tulee suloisia ja käteviä, vaikka pakettikortiksikin sopivia. Isoista korteista teen juhlavia ja ne sopivat hyvin esim. hääpareille, rippilapselle tai ylioppilaalle / valmistuneelle.

Askartelen korttini miltei aina pienissä sarjoissa, samaa teemaa toistaen eri variaatioin. Periaatteenani kuitenkin on, että jokainen kortti on ainutlaatuinen uniikkikappale, vaikka sillä voikin olla eri värisiä tai hieman eri lailla sommiteltuja sisaruksia.

Itse näen korttien tekemisen käsityönä taiteen lajina. Olen huomannut, että korttien tekijöillä on oma käsialansa, niin kuin vaikka piirtäessä tai kirjoittaessa. Sommittelussa ja värien käytössä tarvitaan esteettistä silmää, ja tekniikoiden ja materiaalien kirjo tarjoaa loputtomat mahdollisuudet löytää itselle mieluinen tapa tehdä. On ihanaa, kun vain taivas on rajana näitten pikkuisten tilpehöörien kanssa näperrellessä, kunhan vain luovuutta ja mielikuvitusta riittää!